Hermovauriokipu hallintaan – elämänlaatu paremmaksi
Pitkittyneen kivun alkusyy löytyy usein sairaudesta tai vammasta. Hermovauriokipuun liittyviä sairauksia ovat esimerkiksi diabetes, välilevyn pullistuma ja leikkauksen jälkitila. Hermovauriokipua kuvaillaan sietämättömimmäksi kivuksi.
Hermovauriokipu eli neuropaattinen kipu tarkoittaa kipua, joka johtuu joko ääreishermoston tai keskushermoston tai molempien sairaudesta, vammasta tai epänormaalista toiminnasta. Hermo on voinut vaurioitua myös leikkauksessa. Lisäksi lääkitys, kuten sytostaatit tai antibiootit voivat aiheuttaa hermovauriokipua. Tutkimusten mukaan on mahdollista, että geneettinen alttius hermovauriokivulle on mukana sen kehittymisessä.
Anestesiologi ja psykoterapeutti Anita Saariaho toteaa, että kaikissa pitkittyneissä kiputiloissa sama sairaus tai vamma voi aiheuttaa yhdelle vaikean kiputilan, kun toiselle vain ohimenevän hankaluuden tai monille ei minkäänlaista ongelmaa. Saariaho toimii Suomen Kivuntutkimusyhdistys ry:n hallituksessa.
TAUSTASAIRAUKSIA ON PALJON
– Hermovauriokipuun liittyvien sairauksien kirjo on laaja. Hermo voi joutua puristukseen niskarangan tai lannerangan välilevyn pullistuman vuoksi, tai syynä voi olla vyöruusuinfektio, diabetes, leikkauksen jälkitila, selkäydinvaurio, traumaperäinen hermovamma, monimuotoinen kipuoireyhtymä eli CRPS, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto, MS-tauti, aavekipu tai kolmoishermosärky, Saariaho luettelee.
Saariaho muistuttaa, että koska kaikkeen kipuun vaikuttaa yksilön biopsykososiaalinen kokonaisuus, muovaavat myös hermovauriokivun kehittymistä elämänhistoria ja psykologiset tekijät. Hän kuvailee hermovauriokipua yhdeksi sietämättömimmistä ja voimakkaimmista kiputiloista.
– Hermovauriokipu tuntuu epäloogiselta, se reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin ja stressitekijöihin, ja siihen liittyy epänormaaleja tuntomuutoksia.
Hermovauriokipu voi lievittyä ja jopa parantua ajan kuluessa, mutta se saattaa jäädä myös pysyväksi.
KIPU RAJOITTAA TOIMINTAKYKYÄ
Hermovauriokivun diagnosoinnissa tieto mahdollisesta taustasairaudesta tai vammasta auttaa selvittämään alkamissyytä. Lisäksi tarvitaan taustatietoa ja potilaan kuvaus siitä, miten kipu on alkanut ja millaiselta kipu tuntuu. Keskeinen osa selvitystä on lääkärin tekemä kliininen tutkimus. Toisinaan tarvitaan kuvantamistutkimuksia sekä neurofysiologisia tutkimuksia ja laboratoriokokeita.
– Hermovauriokivun tuntemuksille on tyypillistä, että potilas kuvaa kipua sähköiskumaiseksi ja polttavaksi. Kipu saattaa myös jatkua ilman ulkoista ärsykettä tai jo ihon hipaisu aiheuttaa voimakkaan kiputuntemuksen, Saariaho kertoo.
Hermovauriokipu on voimakas, ja yleensä sen takia hakeudutaan nopeasti tutkimuksiin. Koska kivun taustalla on sairaus tai tapahtuma, jossa hermovaurio on syntynyt, lisää krooninen kipu henkilön henkistä kuormaa entisestään ja voi aiheuttaa esimerkiksi unihäiriöitä.
– Hermovauriokipu rajoittaa usein potilaan toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua, jolloin se saattaa aiheuttaa masennusta ja ahdistusta.
YKSILÖLLINEN HOITO
Hermovaurion synnyn ehkäisy liittyy taustasairauden taltuttamiseen. Esimerkiksi rokote herpeszosteria vastaan ehkäisee vyöruusuun sairastumisen. Diabetesta sairastavien tulee huolehtia sokeritasapainon vaalimisesta. Puristuksessa olevan hermon oikea-aikainen leikkaaminen ja optimaalinen jälkihoito sekä kuntoutus voivat estää hermokivun syntymisen. Lisäksi sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvien komplikaatioiden estäminen vähentää hermovauriokivun syntymistä. Saariaho muistuttaa, että kaikissa sairauksissa ja niin näissäkin, liikunta ja terveelliset elintavat ovat hyödyksi.
Hermovauriokipua voidaan hoitaa, ja hoito on yksilöllistä. Hoitojen tarkoituksena on paitsi lievittää kipua myös pitää yllä hyvää toimintakykyä ja elämänlaatua.
Saariaho kertoo, että hyvä hoitosuhde terveydenhuoltoon on kulmakivi tulosten saamisessa. Ensisijaisena lääkityksenä käytetään epilepsialääkkeitä ja kipukynnystä nostavia masennuskipulääkkeitä. Opioideista tai tulehduskipulääkkeistä ei yleensä ole apua hermokipuun. Paikallisesti käytettävillä valmisteilla voi kuitenkin lievittää esimerkiksi vyöruusun aiheuttamaa ihon kipuherkkyyttä. Potilas voi saada hyötyä myös fysioterapiasta, toimintaterapiasta ja TNS-hoidosta.
– Lisäksi käytetään hyväksymis-omistautumisterapiaa tai kognitiivista psykoterapiaa, jotka auttavat kipu-uskomusten ja kipuun liittyvän pelon välttämiseen, Saariaho toteaa.
– Apteekin ammattilainen voi antaa lisätietoa potilaalle hänen lääkkeistään, niiden mahdollisista sivuvaikutuksista ja kannustaa itsehoidossa, kuten lääkkeiden ohjeiden mukaisessa säännöllisessä käytössä.
AKTIIVINEN SUHDE HOITOON JA ARKEEN
Stressi sekä henkiset ja myös fyysiset ponnistelut pahentavat kipua. Tällöin kannattaa pitää kiinni omista jaksamisen rajoista ja tauottaa tekemistä. Sopiva liikunta ja ruokavalio auttavat hyvinvoinnissa ja jaksamisessa. Lääketiede auttaa osaltaan kivun taltuttamisessa, mutta Saariaho toteaa, että aktiivinen suhde omaan hoitoon ja tilanteen ymmärtämiseen auttavat selviämisessä.
– Kannattaa myös pitää yllä sosiaalisia suhteita ja osallistua vaikka potilasjärjestön toimintaan vertaistuen saamiseksi. Omien harrastusten ja intohimojen vaaliminen on tärkeää. Läheisten on hyvä ymmärtää, ettei kipu näy päälle ja ettei kivusta kärsivä välttämättä jaksa aina jakaa kokemustaan. Ihminen ei muutu sairauden vuoksi toisenlaiseksi, mutta hän voi tarvita enemmän tukea ja ymmärrystä kuin aikaisemmin. Hyväksyvä ja lämmin suhtautuminen ja konkreettinen apu arjessa auttavat, Saariaho toteaa.
Teksti: Johanna Pelto-Timperi
Kuva: Unsplash
Julkaistu 30.10.2024