Luonto on paras kuntosali

Aivoliiton hankesuunnittelija RISTO LAPPALAINEN kannustaa huolehtimaan aivojen terveydestä ja omasta hyvinvoinnista luontoliikunnan avulla. Luontoaltistus tekee hyvää kaikenikäisille.

Olemme evoluution ja kulttuurimme kautta edelleen kovasti sidoksissa luontoon ja metsään. Risto Lappalainen muistuttaakin, että tutkimusten mukaan vain viisi prosenttia suomalaisista kokee olevansa niin urbaaneja, ettei heillä ole minkäänlaista kosketusta luontoon.

Ei siis ihme, että luonnossa myös aivomme voivat hyvin, ja varsinkin silloin, kun maltamme hetkeksi pysähtyä ja tarkkailla, mitä ympäristössämme tapahtuu. Hän kehottaa olemaan lapsen tavoin utelias. Näin näkee maan mönkiäiset ja taivaan pilvetkin paremmin. Kun stressitaso laskee, palaudumme ja virkistymme – veren-
paine laskee ja tarkkavaisuutemme paranee. Luontoliikunnan voi nähdä luonto-oleiluna, jossa annamme aikaa luonnolle ja sen hoitaville elementeille.

Arjen kiireestä palautuminen ja stressitilan lasku vaikuttavat esimerkiksi elimistön tulehdustiloihin ja kroonisiin sairauksiin. Kun aivot saavat muuta ajateltavaa, mieli elpyy ja jaksamme paremmin.

– Luontoon voi mennä ilossa ja surussa. Olisikin hyvä löytää lähiympäristöstä mielipaikka, jonne voi hakeutua, kun elämä ravistelee. Luonto palauttaa mittasuhteet elämään, miettii Lappalainen.

ANNA LUONNON TULLA LUOKSE

– Luonto on paras kuntosali, siellä voi liikkua välillä hikoillen ja hengästyen ja vastaavasti aina pitäisi muistaa liikkua myös rauhallisesti ja aikaa ottaen. Perusvirheemme liikkuessa onkin ylisuorittaminen. Varsinkin, jos on vasta aloittamassa liikuntaharrastusta, tulisi ottaa rauhallisesti ja lisätä intensiteettiä vähitellen. Kertarykäisyllä saa vain lihakset kipeäksi ja liikunnan antama hyvä olo jää kokematta, Lappalainen selittää.

Hänen mielestään voisimme ottaa mallia lintubongareista ja luontokuvaajista, jotka antavat luonnolle aikaa tulla luokse. Luonto tulee iholle, kun on hiljaa.

– On hyvä tapa, vaikka kävely- tai juoksulenkin yhteydessä, edetä esimerkiksi kilometrin matka puolessa tunnissa. Näin kiire vaihtuu tarkkavaisuudeksi, Lappalainen vinkkaa.

Saa luonnossa toki mennä vauhdillakin. Lappalainen itsekin lenkkeillee, ajaa maastopyörällä ja meloo. Luontoliikunnassa on paljon vaihtoehtoja ja oman lajin löytää kokeilemalla.

– On hienoa, että korona-aika on saanut ihmiset vaeltamaan ja patikoimaan. Kansallispuistoissa on ollut ihan ruuhkaa. Meidän jokamiehenoikeutemme ovat etuoikeus, jota emme aina osaa arvostaa, Lappalainen sanoo.

Hän muistuttaa, että luonto on meistä vain kivenheiton päässä ja se on jokaisen saavutettavissa.

– Omaa luontosuhdetta on hyvä pohtia ja tarkastella, miten luonnon merkitys ja siellä liikkuminen ovat muuttuneet elämän aikana.

VAIHTELEVA MAASTO ELVYTTÄÄ

Luontoliikunnasta saa merkittäviäkin terveyshyötyjä, kun liikkuu säännöllisesti ja monipuolisesti. Vaikutukset näkyvät aivo- ja sydänterveydessä, kun verenpaine laskee, painonhallintaan saa apua ja liikunta vaikuttaa myös veren sokeritasapainoon sekä kolesteroliarvojen säätelyyn. Kun luontosuhde on vahva, se kannustaa meitä liikkumaan enemmän, jolloin myös tuntemus omasta hyvinvoinnista kasvaa.

Lappalainen korostaa luontoliikunnan vaikutusta tasapainoon, kun kuljemme vaihtelevassa maastossa verrattuna tasaisella maalla kävelyyn ja lenkkeilyyn. Tasapainon ja motoriikan harjoittaminen tekee hyvää kaikenikäisille. Usein luonnossa liikkuminen saatetaankin kokea vähemmän rasittavaksi, vaikka liikkuisimme ripeästi ja monipuolisesti.

LIIKKEELLE YHDESSÄ JA YKSINÄÄN

Luontoon, metsään, lähipuistoon tai vaikka pururadalle voi lähteä yksin tai yhdessä. Joillekin yksin kulkeminen on rauhoittavinta, kun toiset taas haluavat liikkua sosiaalisesti ja jakaa elämyksiä. Porukka voi tuoda myös turvallisuuden tunnetta, koska vähän luonnossa liikkuneilla voi olla metsäpelko ja kammo esimerkiksi eksymisestä. Tällöin voi hyvin liikkua opastetuilla reiteillä.

Lappalainen kannustaa lähtemään kesällä ja lomalla perheen kanssa yhdessä luontoon uteliaalla mielellä. Lasten kanssa ei kannata valita liian pitkää reittiä, mutta aikaa on hyvä varata reilusti, jotta lapset saavat hyppiä ja juosta sekä tutkia ja ihmetellä.

Teksti: Johanna Pelto-Timperi

Kuva: Dreamstime