Ihon suojaamisessa aurinkovoide on tärkein

Ihotautien erikoislääkäri CARL KYRKLUND kertoo käyttävänsä itse kesäisin päivittäin aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 50. – On oikein lähteä ulos ja nauttia kesästä. Kun halutaan välttyä haitallisilta ihomuutoksilta, suojautuminen auringolta on avainasia, hän sanoo.

Ihomuutoksilla tarkoitetaan esimerkiksi luomia, näppyjä, ihottumaläiskiä ja rupia eli kaikenlaisia pieniä ihon epätasaisuuksia. Useimmilla meistä on niitä lapsesta saakka, ja valtaosa niistä on vaarattomia. Osa niistä voi kehittyä ihosyöväksi, joten niitä kannattaa pitää silmällä. Paras keino välttyä haitallisilta ihomuutoksilta on ihon suojaaminen auringon ultraviolettisäteilyltä.

– Aurinkosuojavoiteet ovat ihomuutosten ehkäisyssä ykkösjuttu. Oleellisinta on olla systemaattinen ja suojata ihonsa joka päivä toukokuun alusta elokuun loppuun saakka. Viisainta on levittää voide heti aamulla, sanoo ihotautien erikoislääkäri Carl Kyrklund. Hän työskentelee Ihosairaalassa, joka on Suomen ensimmäinen ihotauteihin erikoistunut yksityinen lääkäriasema.

Kyrklundin mukaan suojautuminen on tarpeen, kun UV-kerroin on yli 3. UV-säteily on runsaimmillaan keskipäivällä. Hän suosittelee aurinkovoiteeseen suojakerrointa 50 ja käyttää sitä myös itse.

SEURAA RUMAA ANKANPOIKASTA

Tavallisimpia ihomuutoksia ovat pigmenttiluomet. Ne ovat usein pieniä, ruskeita, pyöreitä ja tarkkarajaisia, mutta samallakin ihmisellä voi olla isompia ja pienempiä, vaaleampia ja tummempia pigmenttiluomia.

– Pigmenttiluomia kannattaa pitää silmällä, koska joskus harvoin niihin voi kehittyä pahanlaatuinen muutos. Ihosyöpien ennuste on yleensä hyvä, jos muutos löydetään ajoissa. Pelkästään katsomalla voi usein päätellä, onko kaikki kunnossa, Kyrklund sanoo.

Ihotautilääkäri kehottaa soveltamaan luomiseurannassa ruma ankanpoika -teoriaa. Jos luomi tai muu ihomuutos on selvästi eri näköinen kuin muut, siihen kannattaa kiinnittää huomiota. Siitä ei ehkä ole kehittymässä joutsen, vaan ihosyöpä.

– Jos kaikki muut ovat vaaleita ja yksi on tumma, seuraisin sitä. Jos muut ovat pyöreitä, mutta yksi tähden muotoinen, pitäisin sitä silmällä, hän havainnollistaa.

HAVAITSE HAAVA, JOKA EI PARANE

Toinen tärkeä hälytysmerkki ovat muutokset luomissa tai muualla ihossa. Valtaosa ihosyövistä kehittyy terveelle iholle eikä luomien yhteyteen.

– Iäkkäämmällä ihmisellä pigmenttiluomet eivät yleensä enää kasva eikä niitä tule lisää. Jos jokin ihomuutos kasvaa, muuttaa väriä tai etenkin, jos se alkaa vuotaa verta, on syytä lähteä lääkäriin, Kyrklund tähdentää.

Ihotautilääkäreille on tuttua, että verta vuotavaa kohtaa saatetaan seurata kotona kuukausia sillä perusteella, että siihen vain osui jokin oksa. Haavojen tulee kuitenkin parantua. Jos haava ei parane, on mentävä lääkäriin.

– Tyvisolusyöpä havaitaan usein niin, että iho rikkoutuu esimerkiksi pyyhkeellä pyyhkiessä eikä lähde paranemaan.

Viivytyksetön lääkäriin lähteminen on sitä tärkeämpää, mitä enemmän ihmisellä on ihosyöpien riskitekijöitä. Niitä ovat vaalea ihotyyppi, runsas auringonotto ja luomien määrä. Yli sata luomea tulkitaan riskitekijäksi.

– Ihoaan ei kuitenkaan kannata tarkkailla aivan jatkuvasti. Neljä kertaa vuodessa on sopiva tahti.

VOIKO VAARATTOMUUDESTA OLLA VARMA?

Rasvaluomet ovat aina vaarattomia. Ne ovat usein vaaleita, mutta ne voivat olla myös melkein pikimustia. Usein ne ovat laakeita, mutta ne voivat olla myös koholla. Yleensä ne ovat selvärajaisia ja niitä on useampia kuin yksi. Niitä tulee iän myötä enemmän.

– Rasvaluomia ei tarvitse seurata. Välillä voi kuitenkin olla vaikea tietää, onko kyseessä rasvaluomi vai jotakin muuta, Kyrklund myöntää.

Jos siis oletettu rasvaluomi alkaa käyttäytyä holtittomasti, se kannattaa näyttää ihotautilääkärille. Sama pätee syyliin, jotka ovat melkein aina vaarattomia. Joskus syyläksi luultu ihomuutos voikin olla syöpä.

– Jos ihomuutos on syylä, niitä on usein useampia ja ne reagoivat syylähoitoon. Ihottumien kanssa on sama juttu: jos se paranee ihottuman hoidolla eli kortisonivoiteella, se ei ole syöpä. Jos ihottuma ei parane, asiaa kannattaa tutkia tarkemmin. Yksi tapa lähestyä asiaa kotona on katsoa kuvia melanoomasta ja verrata niitä omaan ihomuutokseen.

– Jos kuitenkin on yhtään epävarma, ihomuutosta on hyvä näyttää lääkärille. Ihotautilääkäri tekee potilaalle yleensä systemaattisen luomitarkastuksen koko kehon iholta. Silmämääräisesti selviää jo paljon, ja dermatoskoopin eli luomimikroskoopin käyttö lisää huomattavasti herkkyyttä löytää melanooma, Kyrklund kertoo.

Jos lääkärillä herää epäilys ihosyövästä, ihosta otetaan koepala. Ihosyövät ovat yleisiä ja niiden ennuste on parhaasta päästä. Silti tuskin kukaan haluaa itselleen ihosyöpää, joten auringolta suojautumisessa on mieltä.

• AURINKOKERATOOSI: Erittäin tavallinen eläkeikäisillä. Okasolusyövän esiaste, jota tulee tyypillisesti eniten auringolle alttiina oleville ihoalueille. Se voi näyttää ihottumalta, muttei parane kortisonivoiteella. Alue on yleensä karhea ja voi hilseillä. Aurinkokeratoosi poistetaan yleensä jäädyttämällä eli kryohoidolla tai valoaktivaatiohoidolla eli PDT-hoidolla.
• TYVISOLUSYÖPÄ ELI BASALIOOMA: Yleisin ihosyöpä. Se voi olla ihonvärinen tai vaaleanpunertava tai tummempi muutos. Se voi olla ihottumamainen, laakea tai vähän koholla. Tyvisolusyöpää voi epäillä, jos iho vuotaa verta kohdassa, joka ei parane. Tyvisolusyöpä hoidetaan leikkaamalla, valoaktivaatiohoidolla tai jäädyttämällä. Se ei lähetä etäpesäkkeitä.
• OKASOLUSYÖPÄ: Joskus nopeastikin kasvava ja leviävä ihomuutos: möykky tai pampula iholla, syylämäinen muutos tai haava, joka ei parane. Okasolusyövän ennuste on hyvä, mutta jos se on ehtinyt levitä isolle ihoalueelle, ihoa voidaan joutua poistamaan paljon. Leikkaus on ensisijainen hoito. Jos okasolusyöpää ei hoideta, se voi lähettää etäpesäkkeitä.
• MELANOOMA: Usein luomen näköinen, mutta epäsymmetrinen. Sen väri ja muoto voi muuttua. Kun lääkäri epäilee melanoomaa, otetaan heti koepala. Valtaosa melanoomista on pinnallisia, jolloin leikkaus on parantava hoito. Mahdollisen uusiutumisen takia seurantoja on vuosittain. Levinneenä melanoomaa ei aina pystytä parantamaan.

Teksti: Maija Rauha

Kuva: Dreamstime ja Carl Kyrklund