Kun kipu jää päälle

Krooninen kipu syntyy, kun tuntemus ei poistu, vaikka esimerkiksi kudosvaurio on jo parantunut. Kivunhoitoon erikoistunut KRISTIINA KOKKONEN toteaa, että kipu on aina todellista ja sen hallintaan löytyy keinoja. Kivunhoito on viime aikoina kehittynyt lääkkeellisestä hoidosta moniammatilliseen kipukuntoutukseen, jossa potilaan itsehoidolla ja tilanteen hyväksymisellä on suuri merkitys.

Kivun tunne syntyy aivoissamme hermoverkkojärjestelmämme välittämän ärsykkeen kautta. Viestiketju on yksiselitteinen, mutta kivun taustalla vaikuttavat kokijan elämäntilanne, mieliala, muistot ja esimerkiksi pelot. Me kaikki koemme ja tunnemme kivun eri tavalla. Kipukokemuksemme saattaa myös muuttua ikääntyessä.

Fysiatrian erikoislääkäri, kuntoutukseen ja kivunhoitoon erikoistunut Kristiina Kokkonen toteaa, että kipu on aina todellinen, vaikka se olisi pitkittynyttä kroonista kipua, jonka alkuperää on vaikea diagnostisoida. Kipu on kroonista, kun se on kestänyt yli kolme kuukautta pidempään kuin mitä pelkästään kudosten parantumiseen olisi mennyt aikaa.

Pitkittynyt kipu saattaa johtaa myös siihen, että keskushermostomme herkistyy toistuvaan kipukokemukseen, jolloin alamme pelätä ja ylireagoida kipuun.

HEIKENTÄÄ ELÄMÄNLAATUA

Kipu liittyy olennaisesti esimerkiksi nivelsairauksiin, reumaan, diabetekseen, migreeniin ja syöpään. Jatkuva kipu on läsnä monen elämässä ja arjessa: suomalaisista aikuisista noin joka viides elää jatkuvan kivun kanssa ja joka seitsemännellä se on päivittäistä. Tilastollisesti kipupotilaiden määrä ei ole vuosien aikana muuttunut, vaan heidän määränsä on Euroopassa ja Yhdysvalloissa 18–20 prosenttia. Suomessa luku on siis vajaat 20 prosenttia.

– Luvut ovat hälyttävän isoja. Toisaalta mukana saattaa olla esimerkiksi kulttuurisia syitä, jolloin masentunut voi sanoa olevansa kipeä, koska se tuntuu hyväksyttävämmältä, Kokkonen miettii.

Kroonistunut kipu heikentää elämänlaatua ja voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Pitkittyessään kroonistunut kipu aiheuttaa sairaspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisiä, joten sillä on myös iso yhteiskunnallinen merkitys.

KOKONAISVALTAISTA TERAPIAA

Kokkosen mukaan pitkittyneeseen kipuun eivät riitä pelkät kipulääkkeet, vaan tarvitaan terapeuttista työskentelyä kivun haltuun ottamisessa. Lääkkeellisen hoidon rinnalle onkin otettu yhä enemmän muita keinoja, kuten rentoutus, meditaatio, akupunktio ja unen laadun ja määrän lisääminen.

– Ajattelutapa on muuttunut lääkekeskeisyydestä moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa lääkärin kanssa tekevät yhteistyötä kipuhoitaja ja yhdestä kahteen terapeuttia sekä mahdollisesti psykologi. Tällöin tavoitteena on kivunhallinta, jossa opetellaan elämään kivun kanssa, koska sitä ei välttämättä voida hoitaa kokonaan pois. Kivunhoidon kokonaisvaltaisuus ja suunnitelmallisuus tulisivat olla tasapuolisesti kaikkien saatavilla, Kokkonen kertoo.

Lääkkeellistä hoitoa tarvitaan edelleen kivunhallinnassa, mutta sillä on Kokkosen mukaan yllättävän pieni rooli kokonaisuudessa, ja lääkkeettömät hoidot ovat nykyään etusijalla kipupotilaan hoidossa. Esimerkiksi opiaattipohjaisten lääkkeiden käyttöön ja ongelmiin puututaan aikaisempaa enemmän. Apua etsitään enemmän myös tukilääkkeistä, kuten unilääkkeistä, ja lääkkeettömään hoitoon liitetään esimerkiksi parasetamolin ja tulehduskipulääkkeiden käyttöä. Kipulääkkeiden kehitystyö on jatkuvaa ja Kokkonen toivoo hyviä tuloksia esimerkiksi uusista molekyylipohjaisista lääkkeistä.

ITSEHOITO TÄRKEÄÄ

Itsehoidolla on kuntoutuksessa tärkeä rooli, jotta potilas oppii elämään kivun kanssa. Kokkonen korostaakin suunnitelmallisuuden tärkeyttä, jotta kipu saataisiin jo varhaisessa vaiheessa hallintaan.

– Terapiassa opetellaan esimerkiksi rentoutumaan ja viemään ajatukset muualle. Itsehoidossa voi tukeutua niihin keinoihin, jotka itsestä tuntuvat parhaalta.

Joillakin auttaa kylmä, toisella taas lämpö, joku haluaa venytellä. Liikunta on yksi kipukuntouksen keinosta.

Kivunhallinnan tavoitteena on tukea potilaan itsenäistä elämää ja pärjäämistä kivun kanssa. Koska kipu vaikuttaa arkeen ja sosiaalisiin suhteisiin, saattaa se vaatia myös elämäntapojen uudelleen järjestelyä. Yksi tärkeimmistä päämääristä Kokkosen mukaan on se, että potilas voisi palata työelämään ainakin rajoitetusti.

– On tärkeää, että myös ympärillä olevat läheiset ja yhteiskunta hyväksyvät kroonisen kivun sairaudeksi ja kipupotilas pystyy itse hallitsemaan kipuaan niin, ettei se lamaannuta koko elämää. Kivun kuormittavuudesta pitää myös saada puhua, Kokkonen painottaa.

LIIKUNNASTA TUKEA KUNTOUKSEEN

Kokkonen uskoo liikunnan vaikutukseen kipukuntouksessa, ja hän tekee väitöskirjaansa rintasyöpäpotilaiden kuntoutuksesta ja liikunnan merkityksestä. Hän toteaa liikunnallisen kuntoutuksen perustuvan kipupotilaan omiin lähtökohtiin, koska tarkoituksena ei ole entisestään pahentaa tilannetta. Liikunta siis ei tarkoita kuntosalia tai maratonjuoksua, vaan se voi olla kävelyä, puiden hakkaamista tai puutarhanhoitoa. Liikunnan tarkoitus on nostaa mielialaa ja siirtää ajatuksia pois kipukokemuksesta. Kokkonen kertoo, että osalle sopii ryhmässä liikkuminen ja siitä samalla saatava vertaistuki.

– Perusliikunta on omatoimista kuntoutusta ja fysioterapeutilla käynti on toisenlaista liikuntaa. Liikunnan positiivisia vaikutuksia ovat rentoutuminen ja esimerkiksi unen laadun parantuminen. Toisaalta liikunta ei sovi kaikille eivätkä kaikki halua liikkua ja tästä saatetaan kärsiä huonoa omaatuntoa. Osalla liikkumista saattaa jarruttaa pelko esimerkiksi lihasten kipeytymisestä tai siitä, että kivun takia virheasennossa tehty liikunta aiheuttaa uudenlaista kipua, Kokkonen miettii.

Kokkonen kertoo, että liikunnallisessa kuntouksessa on saatu kokemuksia myös siitä, miten fyysisen harjoituksen avulla ja sen odotusten vaikutuksella on voitu heikentää kipuherkkyyttä liikkuessa tai sen jälkeen. Toisaalta on myös tuloksia siitä, että kroonisesta kivusta kärsivän kipuherkkyys on voinut lisääntyä harjoituksen aikana. Kipukuntoutuksessa liikunnan avulla halutaan lisätä potilaan omatoimisuutta ja toimintakyvyn säilyttämistä.

Teksti: Johanna Pelto-Timperi

Kuva: Dreamstime