Luuston lujuuteen voi vaikuttaa

Osteoporoosista eli luuston haurastumisesta puhutaan ehkä vähemmän kuin muista kansansairauksista, vaikka syytä olisi enempään. Luustosta huolehtiminen kannattaa aloittaa jo nuorena – viimeistään keski-iässä.

Osteoporoosi on useimmiten pitkään oireeton eli se ei tunnu missään, joten sitä ei välttämättä huomata ennen
ensimmäistä luunmurtumaa. Suurin riski sairastua on vaihdevuodet ohittaneilla naisilla, koska estrogeenituotannon hiipuminen kiihdyttää luumassan menetystä. Riskitekijöitä on kuitenkin monia, eikä useinkaan yhtä yksittäistä syytä luuston haurastumiseen voida nimetä.

– Suomessa on noin 360 000 osteoporoosia sairastavaa ja suunnilleen saman verran osteoporoosin esivaiheessa olevia. Pienenergisiä luunmurtumia tapahtuu noin 45 000 vuodessa. Lonkkamurtumia on 6–7 000 vuodessa, ja niiden jälkeen suuri osa ikääntyneistä ei enää pysty liikkumaan omin avuin, kertoo geriatrian ja sisätautien erikoislääkäri ja lonkkamurtuman Käypä hoito -suositusryhmän puheenjohtaja Tiina Huusko, joka on myös Luustoliiton puheenjohtaja.

Pienenergisiksi sanotaan murtumia, jotka ovat syntyneet melko pienen töytäisyn seurauksena: kaatuessa samalta tasolta tai korkeintaan metrin korkeudelta, joskus jopa aivastaessa.

MURTUMA VOI JÄÄDÄ TUTKIMATTA

Jos keski-ikäinen nainen murtaa nilkkansa tai ranteensa tavallisessa arjen tilanteessa, voi epäillä luuston haurastumista. Osteoporoosiin viittaavat myös etukumara asento tai pituuden menetys, jotka kielivät nikamamurtumasta. Selkänikaman murtumia on paljon enemmän kuin lonkkamurtumia, noin 20 000 vuosittain, ja osa niistä jää tutkimatta ja toteamatta.

– Moni nikamamurtuma menee lihaskivun piikkiin. Selkäkipuja valittava voidaan ohjata suoraan liikuntaryhmään tai fysioterapeutille. Kannattaa olla valppaana ja vaatia pääsyä lääkärin vastaanotolle, ettei mahdollinen murtuma jää huomaamatta. Vääränlainen liikunta voi aiheuttaa jopa lisää nikamamurtumia, jos luut ovat haurastuneet, Huusko varoittaa.

Nikamamurtuma paranee oikealla hoidolla yleensä muutamassa kuukaudessa ilman leikkausta. Nikamamurtuman itsehoidosta löytyy opas Terveyskylä-verkkosivuston Kuntoutumistalosta selkäsairauksien kohdalta.

RISKIÄ VOI PIENENTÄÄ MONIN TAVOIN

Osteoporoosin riskitekijät ovat suurelta osin samat kuin muiden kansansairauksien, joten sitä voi myös ehkäistä samalla tavoin: terveillä elämäntavoilla. Sehän tunnetusti tarkoittaa tupakoimattomuutta, säännöllistä liikuntaa ja terveellistä ruokavaliota. On kuitenkin myös muutamia keinoja pitää huolta erityisesti juuri luustosta.

– Vaihdevuosi-ikäisten naisten kannattaa keskustella lääkärinsä kanssa estrogeenilääkityksestä, jolla voidaan vaikuttaa luun mineraalitiheyteen ja pienentää murtumien riskiä. Ravitsemuksessa on tärkeää huolehtia riittävästä proteiinin, kalsiumin ja D-vitamiinin saannista. Ikääntyessä proteiinin tarve kasvaa, joten ruokailua ei pidä kuitata pullakahveilla, Huusko tähdentää.

Laihduttamista Huusko ei suosittele ollenkaan ikääntyville, suunnilleen yli 70 vuoden iästä eteenpäin, koska vähän liikkuvilla laihtuminen kuihduttaa usein lihaksia. Tämä taas on kaatumisten riskitekijä. Nuorten laihduttajien ja paljon treenaavien on hyvä varmistaa D-vitamiinin saantinsa.

Kalsiumia suomalaiset saavat Huuskon mukaan usein riittävästi ravinnosta etenkin, jos syövät kalaa ja juovat maitoa. Sitä voi halutessaan ottaa myös ravintolisänä.

KUINKA PALJON D-VITAMIINIA?

Aikuisten D-vitamiinin saantisuositus, 10 mikrogrammaa vuorokaudessa 75 ikävuoteen asti, on Huuskon mielestä varsin matala. D-vitamiinin imeytyminen on yksilöllistä ja harminamme on pitkä ja pimeä talvikausi, jolloin emme voi luottaa auringon apuun kehon D-vitamiinin tuotannossa. Siksi 20 mikrogrammaa D-vitamiinia vuorokaudessa ravintolisänä kautta vuoden ei ole liioittelua ainakaan yli 70-vuotiailla.

– Moni ottaa enemmänkin. Yli 150 mikrogramman vuorokaudessa ei kuitenkaan kannata mennä, ellei D-vitamiinitasoa ole mitattu verestä tai jos ei ole lääkärin hoidossa. D-vitamiinitasonsa voi tarkistaa verikokeella. Niin tehdään, kun osteoporoosi on todettu, ja D-vitamiinilääkitys määrätään tulosten mukaan, hän kertoo.

D-vitaminoitujen maitotuotteiden vaihtaminen luomu- tai kasvimaitoon on trendi, josta luusto ei aina hyödy. Luomutuotteita ei yleensä vitaminoida, ja kasvimaitojen D-vitamiinipitoisuus vaihtelee. Huusko käyttää itsekin mantelimaitoa, mutta katsoo tarkasti purkin kyljestä, minkä verran siinä on lisättyä D-vitamiinia. Valmisteissa on eroja.

KAATUMISRISKIT PIENEMMIKSI

Luuston haurastuminen olisi pienempi ongelma, jos ikääntyvien elämisen olosuhteet olisivat kaatumisriskiä pienentävät. Tarvitaan esimerkiksi tasaisia ja hyvin hoidettuja kävelyreittejä ja hiekkaa talvisille kaduille, jotta liikkuminen olisi turvallista.

– Ikääntyneiden hyvinvointi on paljon kiinni siitä, pääsevätkö he kävelemään esteettömästi ja turvallisesti kauppaan. Kävely, sauvakävely ja porraskävely sopivat liikunnaksi lähes kaikille, mutta myös ryhmäliikuntaa olisi hyvä olla tarjolla, Huusko sanoo.

Erityisen suositeltavana lajina Huusko pitää tanssia. Ryhmäliikuntana sillä on monta etua: kunto pysyy hyvänä, tasapaino ja koordinaatio saavat harjoitusta ja samalla voi jutella muiden kanssa. Monen asian tekeminen yhtä aikaa virkistää aivoja.

Myös ikääntyneiden lääkityksiä tulisi Huuskon mukaan harkita siltä kannalta, etteivät ne pahenna kaatumisriskiä. Tästä on juuri valmistunut lääkäreille kansainväliset suositukset, joiden laatimisessa on ollut mukana myös suomalainen asiantuntija.

Teksti: Maija Rauha

Kuva: Dreamstime