Stressi syö vastustuskykyä

Pitkäaikainen, kuormittava stressi vaikuttaa uneen, ruokailutottumuksiimme ja tarmoomme lähteä esimerkiksi ulkoilemaan. Työpsykologian apulaisprofessori SAMPSA PUTTONEN kertoo, että stressin jatkuessa myös immuniteettimme heikkenee.

Syksyn alkaessa loma on takana, pimeys lisääntyy ja arkeen kasaantuu tekemistä niin töissä kuin kotonakin. Harrastuksiin ja liikkumaankin pitäisi ehtiä, jotta kunto pysyisi hyvänä ja mieli virkeänä. Vaikka lomalla olisimme palautuneet ja levänneet, saattavat aivomme taas huomaamattamme alkaa toimia ylikierroksilla ja automaattiohjauksella. Voimme alkaa harrastaa esimerkiksi liikuntaa liian aktiivisesti tai lomalla tekemättä jääneet työt kuormittavat turhan paljon työpäiviä. Loman jälkeinen kiire on tuonut uudenlaisen rytmin, johon emme heti sopeudu.

Vaiheittainen siirtyminen arkeen auttaa sopeutumisessa, kaikkia harrastuksia ja aktiviteetteja ei tarvitse aloittaa heti.

Tampereen yliopiston työ- ja organisaatiopsykologian apulaisprofessori Sampsa Puttonen toteaa, että saatamme automaattisesti puurtaa arjessa, koska olemme oppineet siihen. Stressiin voi tavallaan sopeutua. Olisikin hyvä huomata, mitä kuormittavia tapoja olemme oppineet toistamaan ja reagoida siihen ajoissa.

Stressiä eivät siis aiheuta vain työ, vaan myös omat sekä perheen harrastukset ja kiireet tai vaikkapa ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen. Stressi voi olla henkistä ja fyysistä, eikä niitä aina voi edes erottaa toisistaan. Stressin syynä saattaa olla myös esimerkiksi suru tai muu lähipiiriä kohdannut murhe.

– Jos loman jälkeen paluu työhön tuntuu ikävältä, voi olla syytä miettiä, onko työ juuri minulle oikea ja mitä tilanteen korjaamiseksi voisi tehdä, Puttonen kertoo.

STRESSIHORMONIEN ERITYS KIIHTYY

Puttonen muistuttaa, että lyhytaikainen stressi on ystävämme ja se auttaa meitä selviytymään haasteellisten tilanteiden yli. Se terävöittää toimintaamme. Stressi ei kuitenkaan saa jäädä päälle, koska pitkittyessään se vaikuttaa hormonitasapainoomme, kun stressihormoneja, kuten kortisolia ja adrenaliinia, alkaa erittyä kiihtyvällä tahdilla. Jos hormonitaso pysyy korkealla, se tekee olomme levottomaksi.

– Reagoimme pitkittyneeseen stressiin toimimalla päinvastaisesti kuin pitäisi. Jatkuva stressi lisää esimerkiksi unettomuutta ja väsyneenä kaipaamme energiaa, joten valitsemme nopeita hiilihydraatteja ja rasvaa sisältävää ruoka, mikä entisestään pahentaa tilannetta.

Kun stressi kuormittaa mieltä, se alkaa vaikuttaa myös elintoimintoihimme, jolloin vastustuskykym- me heikkenee. Näin kehomme tulee normaalia alttiimmaksi viruksille ja bakteereille, jolloin esimerkiksi flunssa saattaa puhjeta herkemmin. Flunssa ei siis aiheudu stressistä, vaan stressin kuormittama keho on haavoittuvampi taudinaiheuttajille, kun vastustuskyky on laskenut.

Tutkimuksissa on havaittu yhteys myös pitkäaikaisen stressin ja tyypin 2 diabeteksen välillä. Lisäksi pitkään kestäneellä, voimakkaalla stressillä ja psyykkisellä kuormituksella voi olla yhteys dementiariskiin.

– Olisi hyvä olla märehtimättä asioita liikaa, Puttonen tiivistää.

Yksi haitallisen stressin ehkäisykeino onkin olla huolehtimatta turhaan asioista. On hyvä olla askeleen edellä stressin syntymistä. Se vaatii palautumista ja rentoutumista sekä irrottautumista tilanteista, jotka kuormittavat liikaa.

– Pitkittyneen stressin ehkäisyssä elintavat ovat a ja o. Niiden avulla voimme hallita kuormittavuus- tekijöitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi uneen ja ruokailuun.

STRESSI VAIKUTTAA ELIMISTÖÖN

Uni, lepo ja palautuminen ovat hyvinvoinnin perusta. Uniongelmat ovatkin yksi stressin uuvuttavimmista asioista. Kun emme nuku, alamme unohdella asioita, syömisen säätely muuttuu, ilo katoaa ja työ tuntuu urakoinnilta ja arjen rytmiin tulee häiriöitä.

Puttonen kertoo, että liiallinen kuormitus vaikuttaa myös esimerkiksi ruuansulatuselimistöömme ja aineenvaihduntajärjestelmiin, kun hormonitasomme muuttuvat. Elimistömme immuunijärjestelmä ei toimi normaalisti, vaan se puolustautuu stressin aiheuttamia muutoksia vastaan, mikä voi näkyä matala-asteisena tulehduksena.

ONKO STRESSI KANSANTAUTI?

Puttonen miettii, voitaisiinko stressistä puhua jo kansantautina, koska elämisen rytmi kiihtyy ja ympäristön vaatimukset kasvavat. Voi pohtia myös sitä, millainen merkitys sosiaalisen median addiktiolla on hyvinvointiimme ja stressin hallintaan.

Puttonen peräänkuuluttaa työnantajien vastuuta, ettei esimerkiksi työperäisessä kuormituksessa ongelmaa jätetä yksilön harteille. Stressinsietokykyä pidetään helposti muun muassa asiantuntijatehtävissä itsestäänselvyytenä.

– Yhteiskunnan tulisi luoda rakenteet niin, että stressin määrä pysyy siedettävänä. Tämä vaatii myös hyvää johtamista, Puttonen toteaa.

Teksti: Johanna Pelto-Timperi

Kuva: Dreamstime